Kyllä meidät ihmiset - tai ainakin meidät suomalaiset - on koodattu ajoittain oudoiksi ihmisiksi. Aikanaan Neuvostoliitossa järjestelmä yritti tehdä venäläisistä uuden neuvostoihmisen, "Homo sovjeticuksen", ilmeisesti siinä onnistumatta. Ja lisäksi nykyäänhän kaikki homo-alkuiset sanatkin onkin sitten kielletty nyky-naapurissamme.
Meillä Suomessa on ilmeisesti ankaran luonnonvalinnan ja evoluution kautta kehittynyt tyyppi, jota voisi ehkä nimittää "Homo expectanseksi", odottavaksi ihmiseksi. Tosin saattaa olla niinkin, että toinen vallitseva tyyppi, "Homo apellationis", purnaava ihminen, on sekoittunut jonkin verran tuon ensimmäisen kanssa ja osassa tuo jälkimmäinen on yhä vallitsevana ja validi. Osassa molemmat.
Minunkin kohdalla joku ujo blogini kommentoija, joka ei halunnut ilmaista nimeään, eikä siksi saanut kommenttiaan näkyviin blogin alaosaan, epäili minun - viimeaikaisten blogijuttujeni perusteella - olevan kohta niuhompi kuin äskettäin elokuvateattereissa pyörineen elokuvan mielensäpahoittaja. Hyvä havainto ja herätys minullekin. Lienee aihetta muuttaa tyyliäni. Ainakin nyt vähäksi aikaa.
Millainen sitten on tuo "Homo expectans"? No tänä kesänä se on nähty monesti selkeinä käyttäytymismuotoina. Kun on ollut kuuma, on odotettu viilenevää; kun on ollut kylmä, on odotettu lämpenevää. Kun on satanut, on odotettu poutaa; kun on ollut poutaa, on odotettu sadetta, jotta kasvit kasvaisivat.
Minäkin olen ihan selvästi ollut samanlainen, vaikkakaan en liene niinkään odotellut säätiloja. Olen odotellut autoa. Lähes jäitä poltellen olen istunut ja harmitellut ja odotellut autoa, kun matkailuauto on ollut pojalla lainassa; sitten kun sen on kotona, olen odotellut, mihinkähän tässä lähtisin. Niin nytkin.
Olin tosin vast'ikään Pielisen kierroksella. Kiersin eräiden ystävieni kanssa moottoripyörän saattoautona Pielisen eli Pielisjärven, joka sijaitsee Lieksan, Juuan, Nurmeksen ja Joensuun seutuvilla. Aloitin matkan luostarikierroksella Lintulassa ja Valamossa ja sieltä jatkoin Kolin kautta Nurmekseen ja Lieksaan ja viimein sitten Joensuuhun.
Sää oli kohtuullinen, ei kuuma eikä oikein kylmäkään. Aurinko paistoi ja ei suuremmin satanut. Luonto oli vihreimmillään ja järven ympäristö on kaunista katseltavaa, Koli tietysti ihan omaa luokkaansa, kansallismaisemaa.
Itse Suomen neljänneksi suurin järvi on kohtuullisen hyvässä kunnossa veden laadun suhteen, sillä siellä ei ole hirveästi saastuttavia tehtaita. Vaikka järven rannalla sijaitsee muutamia suuria asutuskeskuksia ja ainakin yksi suurempi metsäteollisuuden tehdas Uimaharjussa, ei kauempana tehtaasta tai asutuksesta hirveästi näy haju tai edes muukaan esteettinen haitta.
Kolilla - ja niin myös muuten Valamossakin - oli runsaasti ihmisiä, matkailijoita, jotka reissasivat tällaisissa kohteissa, kun sää ei ollut ranta- tai mökkilomailuun sopivaa - ainakaan ilmeisesti heidän mielestään. Jopa Kolin huipulla oli ihmisiä niin paljon, että oli vaikeuksia löytää lepopaikkaa, missä istahtaa, kun jokaisella maisemapaikalla oli runsaasti ihmisiä. Valamossakin oli lähes ruuhkaa, mikä tietysti on hyvä asia, sillä sehän elää matkailusta. Toisin kuin vieressä oleva Lintulan luostari, jonka "pääelinkeino" on matkailun lisäksi kirkkokynttilöiden eli tuohuksien teko koko Suomen ortodoksiselle kirkolle ja aika monelle luterilaisellekin.
Lieksassa majapaikka löytyi Timitraniemen leirintäalueelta, joka oli lähes kaupungin keskustassa, Pielisen rannalla. Alueella oli runsaasti hirsimökkejä ja myös alueita sekä teltoille että matkailuajoneuvoille. Paikka on ehkä suurimman loistonsa jo nähnyt ja lama näkyi ja tuntui sielläkin. Silti alueella matkailijoita oli monesta maasta, meidän suomalaisten lisäksi näkyi ainakin brittejä, saksalaisia ja hollantilaisia, mutta ei venäläisiä.
Istuimme iltaa nuotiolla parin hollantilaisen siviili-insinööriopiskelijan kanssa, jotka olivat matkalla polkupyörillä Norjan Kirkkoniemestä - jonne olivat lentäneet Hollannista - ja sitten Jäämeren rannalla olevasta Grense Jakobselvestä kohti kotiaan Hollannissa. Lieksasta matka suuntautui heillä Värtsilän kautta Venäjälle ja siellä etenkin Pietariin, mistä jatkavat sitten Baltian kautta keskemmäksi Eurooppaa ja kotiinsa. Rohkeita maailmanmatkaajia, jotka olivat ajelleen pyörillään melkoisen matkan ja ajavat joka vuosi n. 5000 km. Siinä pitää olla melkoinen kuntopohja jo tuollaiselle suoritukselle. Toinen heistä harrastikin maratonluistelua - kas, hollantilainen kun oli - talvisaikaan pyöräilyn ohessa.
Pielisen kierrokselta pitikin sitten jo tulla taas välillä kotiin pesemään vaatteita. Olin näet lähtenyt tälle Pohjois-Karjalan matkalle ihan toisessa tarkoituksessa ja aivan toista asiaa toimittamaan, kun eksyin yllättäen ystävieni kanssa tälle matkalle. Minulla ei tietenkään ollut mukanani esim. nuotioillanistujaisiin sopivaa asua ja siksi minun villapuseroni ja housuni haisivat kuin rankkitynnyri savulle ja ympäristölle välittyneet aromit olivat varmaan - kuten Valamossa joku totesikin - melko miehiset.
Mutta varsinainen matkailuni apuväline, auto, toimi hyvin. Yllättävästi uusia harmejakaan ei ole ilmaantunut ja entisistä suurin osa on poissa. Mutta jotta sopiva Fiat-vire säilyisi, jotain on toki vielä plakkarissa ja niihin palataan aikanaan. Mutta nyt pohdin seuraavaa matkaa, joka alkanee ensi viikon alussa. Matka suuntautuu silloin ensin yhdeksi yöksi hyvän ystäväni kanssa Rautalammille, josta sitten suuntaamme kohti Länsi-Suomea ja rannikkoseutua ilmeisesti Vaasasta alaspäin. Katsotaan nyt, mihin kaikkeen ehdimme reilun viikon matkalla. Muutamia katsottavia kohteita on toki mielessä, mutta muutoin matka suuntautuu suunnilleen noin. Tarkemmasta suunnitelmasta ei niin väliä, ettei rupea ahistamaan.
Hannu
elämän matkaaja
P.S. Kuvat suurenevat, kun klikkaat niitä hiirellä.
HAP
P.P.S. Kiitos Martti Toivoselle latinan kielen korjauksesta. En itse ole koskaan opiskellut latinaa, vaikka klassillisessa lyseossa opiskelinkin aikanaan.
HAP
Meillä Suomessa on ilmeisesti ankaran luonnonvalinnan ja evoluution kautta kehittynyt tyyppi, jota voisi ehkä nimittää "Homo expectanseksi", odottavaksi ihmiseksi. Tosin saattaa olla niinkin, että toinen vallitseva tyyppi, "Homo apellationis", purnaava ihminen, on sekoittunut jonkin verran tuon ensimmäisen kanssa ja osassa tuo jälkimmäinen on yhä vallitsevana ja validi. Osassa molemmat.
Minunkin kohdalla joku ujo blogini kommentoija, joka ei halunnut ilmaista nimeään, eikä siksi saanut kommenttiaan näkyviin blogin alaosaan, epäili minun - viimeaikaisten blogijuttujeni perusteella - olevan kohta niuhompi kuin äskettäin elokuvateattereissa pyörineen elokuvan mielensäpahoittaja. Hyvä havainto ja herätys minullekin. Lienee aihetta muuttaa tyyliäni. Ainakin nyt vähäksi aikaa.
Millainen sitten on tuo "Homo expectans"? No tänä kesänä se on nähty monesti selkeinä käyttäytymismuotoina. Kun on ollut kuuma, on odotettu viilenevää; kun on ollut kylmä, on odotettu lämpenevää. Kun on satanut, on odotettu poutaa; kun on ollut poutaa, on odotettu sadetta, jotta kasvit kasvaisivat.
Minäkin olen ihan selvästi ollut samanlainen, vaikkakaan en liene niinkään odotellut säätiloja. Olen odotellut autoa. Lähes jäitä poltellen olen istunut ja harmitellut ja odotellut autoa, kun matkailuauto on ollut pojalla lainassa; sitten kun sen on kotona, olen odotellut, mihinkähän tässä lähtisin. Niin nytkin.
 |
| Lintulan kuuluisa koivukuja johtaa vanhalta kartanolta kirkolle. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
 |
| Kolilta avautuu huikeat näköalat Pieliselle. (Kuva © Hannu Pyykkönen, kuvaaja: JK) |
Itse Suomen neljänneksi suurin järvi on kohtuullisen hyvässä kunnossa veden laadun suhteen, sillä siellä ei ole hirveästi saastuttavia tehtaita. Vaikka järven rannalla sijaitsee muutamia suuria asutuskeskuksia ja ainakin yksi suurempi metsäteollisuuden tehdas Uimaharjussa, ei kauempana tehtaasta tai asutuksesta hirveästi näy haju tai edes muukaan esteettinen haitta.
 |
| Valamosta löytyy vilkkaimpaan turistiaikaan myös rauhallinenkin paikka hautausmaalta. (Kuva © Hannu Pyykkönen) |
Lieksassa majapaikka löytyi Timitraniemen leirintäalueelta, joka oli lähes kaupungin keskustassa, Pielisen rannalla. Alueella oli runsaasti hirsimökkejä ja myös alueita sekä teltoille että matkailuajoneuvoille. Paikka on ehkä suurimman loistonsa jo nähnyt ja lama näkyi ja tuntui sielläkin. Silti alueella matkailijoita oli monesta maasta, meidän suomalaisten lisäksi näkyi ainakin brittejä, saksalaisia ja hollantilaisia, mutta ei venäläisiä.
Istuimme iltaa nuotiolla parin hollantilaisen siviili-insinööriopiskelijan kanssa, jotka olivat matkalla polkupyörillä Norjan Kirkkoniemestä - jonne olivat lentäneet Hollannista - ja sitten Jäämeren rannalla olevasta Grense Jakobselvestä kohti kotiaan Hollannissa. Lieksasta matka suuntautui heillä Värtsilän kautta Venäjälle ja siellä etenkin Pietariin, mistä jatkavat sitten Baltian kautta keskemmäksi Eurooppaa ja kotiinsa. Rohkeita maailmanmatkaajia, jotka olivat ajelleen pyörillään melkoisen matkan ja ajavat joka vuosi n. 5000 km. Siinä pitää olla melkoinen kuntopohja jo tuollaiselle suoritukselle. Toinen heistä harrastikin maratonluistelua - kas, hollantilainen kun oli - talvisaikaan pyöräilyn ohessa.
Pielisen kierrokselta pitikin sitten jo tulla taas välillä kotiin pesemään vaatteita. Olin näet lähtenyt tälle Pohjois-Karjalan matkalle ihan toisessa tarkoituksessa ja aivan toista asiaa toimittamaan, kun eksyin yllättäen ystävieni kanssa tälle matkalle. Minulla ei tietenkään ollut mukanani esim. nuotioillanistujaisiin sopivaa asua ja siksi minun villapuseroni ja housuni haisivat kuin rankkitynnyri savulle ja ympäristölle välittyneet aromit olivat varmaan - kuten Valamossa joku totesikin - melko miehiset.
Mutta varsinainen matkailuni apuväline, auto, toimi hyvin. Yllättävästi uusia harmejakaan ei ole ilmaantunut ja entisistä suurin osa on poissa. Mutta jotta sopiva Fiat-vire säilyisi, jotain on toki vielä plakkarissa ja niihin palataan aikanaan. Mutta nyt pohdin seuraavaa matkaa, joka alkanee ensi viikon alussa. Matka suuntautuu silloin ensin yhdeksi yöksi hyvän ystäväni kanssa Rautalammille, josta sitten suuntaamme kohti Länsi-Suomea ja rannikkoseutua ilmeisesti Vaasasta alaspäin. Katsotaan nyt, mihin kaikkeen ehdimme reilun viikon matkalla. Muutamia katsottavia kohteita on toki mielessä, mutta muutoin matka suuntautuu suunnilleen noin. Tarkemmasta suunnitelmasta ei niin väliä, ettei rupea ahistamaan.
elämän matkaaja
P.S. Kuvat suurenevat, kun klikkaat niitä hiirellä.
HAP
P.P.S. Kiitos Martti Toivoselle latinan kielen korjauksesta. En itse ole koskaan opiskellut latinaa, vaikka klassillisessa lyseossa opiskelinkin aikanaan.
HAP
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti
Jos/kun kommentoit, tee se omalla nimelläsi. Nimettömät tai nimimerkit eivät kelpaa.