065. Lapin lumo

Aika harvoin olen saanut mahdollisuuden nauttia Lapista ja helteestä yhtä aikaa. Yleensä se on ollut niin, että on saanut nauttia vain jommastakummasta. Nyt kuitenkin vietin Lapissa noin viikon mitä kauniimmassa hellesäässä. Taisi parhaimmillaan lämpömittari kohota varjossakin lähelle + 30 °C.

Hieman "karkearakeista hiekkarantaa" kuvattuna suoraan auton ikkumasta Sevettijärven lähistöllä matkalla Norjaan.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Samaan aikaan Lapin pohjoisimmissa osissa, lähimmä Inarin kunnan alueella Keväjärvellä, Nellimissä ja Sevettijärvellä sekä Norjan puolella Neidenissä vietettiin alueella asuvan kolttakansan suurta kesäistä juhlaa, pyhittäjä Trifon Petsamolaisen pyhiinvaellusta. Sitä vietetään siellä yleensä joka kesä elokuun viimeisenä viikonvaihteena. Nyt sitä oli aikaistettu viikolla, sillä viikon päästä alkavat Lappeenrannassa ortodoksiset kirkkopäivät.

Poroja oli Lapin teillä ilmeisesti hellesäästä johtuen normaalia enemmän.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Pyhiinvaelluksesta ja sen keskushenkilöstä kerroin jo edellisessä blogijutussani, joten siitä ei nyt enempää. Tämänkertainen juhla oli osaltani hieman erilainen, sillä jätin nyt väliin sekä Keväjärven että Nellimin. Siirtyminen kesken juhlien perjantain ja lauantain välissä, usein vielä illalla ja yöllä, Nellimistä Sevettijärrvelle on melko pitkä matkallisesti ja kun samaan aikaan on pitkän ajamisen vuoksi muutenkin väsyksissä, siihen liittyy aina suuri vaara porojen ja tien kunnon kanssa. Ajoimme siis suoraan Sevettijärvelle ja lepäsimme siellä odotellen muiden juhlijoiden tuloa kuvaamalla alueen mielenkiintoisia paikkoja.

Juuriommeltu vene ja yksi sen tekijöistä odottamassa veneen käyttöönottosiunausta Sevettijärvellä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Sevettijärvelle on sijoittunut jokunen vuosi sitten sinne perustettu kolttien oma kulttuurisäätiö, joka toimii yhteistyössä muiden saamelaisalueen organisaatioiden kuin myös tietysti maan muiden virallisten tahojen kanssa. Nyt kulttuurikeskuksessa tehtiin perinneveneprojektia, jonka tuloksena oli syntynyt vanhan käsityötavan mukainen juuriommeltu vene. Veneessä ei oltu käytetty ainuttakaan naulaa, vaan se oli kasattu laudoista perinteiseen tapaan ompelemalla laudat kiinni juurilla ja kiinnittämällä ne lopuksi vielä puutapeilla.

Juhlan pääkutsuvieras, Burundin ja Ruandan piispa Innocentios siunaa veneen käyttöönsä avustajinaan (oik.) Lapin matkapappi, rovasti Rauno Pietarinen ja (vas.) kenialainen ortodoksisen isä Evangelos Thiani. Taustalla piispan ja isä Raunon välissä juhlallisuuksien järjetelyihin osallistuneen PSHV:n toiminnanjohtaja, isä Sergius Colliander.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Nyt tehty vene oli oman mittakaavani mukaan melko pieni. Siihen mahtui hyvin vain pari ihmistä. Mutta ilmeisesti se oli kolttien mittakaavassa keskikokoinen. Tekemiseen oli mennyt aikaa todella runsaasti, sillä kaikki perinteiset työtavat ja veneen tekoon tarvittavat menetelmät eivät olleet helposti saatavilla. Asioiden selvittämiseen ja tutkimiseen kului siis runsaasti aikaa. Siksi ajallisesti laskien veneelle tuli kyllä kova hinta, mutta sehän oli prototyyppi, joten asia pitää nähdä tuosta kulmasta.

Juuriommeltu ja juuri siunattu vene ensimmäisellä "virallisella" soutelullaan Sevettijärvellä.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Muutoinkin Sevettijärvellä puhalsivat uudet tuulet. Koulun henkilökunta oli opettajien osalta uudistunut lähes kokonaan sitten viime käynnin. Opettajat olivat nuorentuneet valtavasti ja se kyllä sitten näkyi myös sitten myönteisellä tavalla pyhiinvaellusjuhlan ohjelmassa, joka tapahtui koululla ja josta vastasivat pääasiassa koulu ja sen oppilaat. Ohjelma on aina koostunut oppilaiden esityksistä ja oman kolttakulttuurin esittelystä. Niin nytkin. Kuulimme perinteistä leu'dd-laulua ja saimme nähdä katrillin hanurin säestyksellä. Lapset ja useat aikuisetkin olivat pukeutuneet perinteisiin Lapin koltta-asuihin ja tunnelma oli "korkealla katossa".

Kolttalapsia oman koulunsa Sevettijärven koulun pihalla pienellä välipalalla.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Mukana juhlassa oli runsaasti väkeä, niin paikallisia kuin vierailijoitakin. Kaikki eivät mahtuneet istumaan koulun juhlasaliin ja joutuivat sitten seisomaan ja kuuntelemaan ja katselemaan juhlaa käytävältä käsin. Tällä kertaa mukana oli myös runsaasti ulkomaisia vieraita, joista pääosassa oli Afrikasta saapuneet Aleksandrian patriarkaattiin kuuluvan paikallisen ortodoksisen kirkon Burundin ja Ruandan piispa Innocentios Byakatonda ja hänen mukanaan ollut kenialainen afrikkalaisen ortodoksisen collegen vararehtori ja patriarkaatin ulkoisista teologisista ja ekumeenisista suhteista vastaavan osaston johtaja, isä Evangelos Thiani. Myös alueen oma suomalainen ortodoksinen piispa oli ennättänyt ja malttanut tulla Etelä-Suomen kierrokseltaan juhlaan mukaan.

Ristisaatto ja veden pyhittäminen Norjan Neidenissä, Näätämöjoen varressa, ei ole aivan helppoa maaston osalta. Kuvassa keskellä piispa Innocentios palaamassa joelta tšasounalle.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Juhlan yksi huipennus on yleensä ollut Sevettijärven pääjuhlan lisäksi sen jälkeen tapahtuvat vedenpyhitys ja jumalanpalvelukset muutaman kymmenen kilometrin päässä pohjoisempana, Norjan Neidenissä. Siellä sijaitsee noin 450 vuotta sitten sinne pyhittäjä Trifon Petsamolaisen lappalaisten parissa tekemän lähetystyön tuloksena perustettu pieni pyhän Georgios Voittajan tšasouna Näätämöjoen varrella, sen suuren kosken alapuolella.

Norjan Neidenissä sijaitseva pieni pyhän Georgios Voittajan tšasouna Näätämöjoen varressa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Norjan Neidenissä sijaitsevan kolttien joukkohaudan laajan kummun päälle on pystytetty ortodoksinen hautamuistomerkki, grobu.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Muutama vuosi sitten tšasounan läheisyyteen haudattiin suureen joukkohautaan muistaakseni parisen sataa kolttavainajaa, joiden luut oli joskus 1900-luvun alkuvuosikymmenien aikana kaivettu esiin haudoistaan ja siirretty Helsingin yliopiston tutkimuskäyttöön suuren ja tuohon aikaan sattuneen rotuajattelun innoittamana. Sittemmin - vasta 2010-luvulla - nuo luut kerättiin arkkuihin ja vietiin pois yliopistosta ja haudattiin kolttien asuinalueelle. Tällä kertaa Norjan Neideniin pyhän Georgioksen tšasounan viereen. Siellä vietettiin nyt ensiksi panihida eli ortodoksinen vainajien muistopalvelus, jona toimittivat monikansalliset ortodoksiset papit ja maallikot. Paikalla oli papistoa ja kirkkokansaa niin Suomesta kuin Norjastakin, mutta myös afrikkalaisten vieraiden lisäksi myös mm. Venäjältä.

Panihida ortodoksisten kolttien joukkohaudalla Norjan Neidenissä. Panihidan toimitti norjalainen pappismunkki Johan monikansallisen pappisjoukon avustamana.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Panihidan jälkeen kansa meni ristinkantajan, kuoron ja papiston johdolla Näätämöjoen varrelle kosken alapuolelle, missä suoritettiin veden pyhittäminen. Tätä toimitusta seurasi vielä ns. akatistospalvelus tšasounalla, jossa tämä kaunis ja paljon kirkkolaulua sisältävä jumalanpalvelus suoritettiin pyhittäjä Trifonin muistoa kunnioittaen.

Suomalais-norjalais-venäläinen kirkkokuoro Näätämöjoen partaalla avustamassa veden pyhittämistoimitusta.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Ulkona kauniissa hellesäässä ja tietysti äärettömän kauniissa ympäristössä ja maisemissa tapahtuneiden juhlallisuuksien jälkeen kirkkokansa vielä suurelta osin siirtyi kahville ja pienimuotoiseen juhlaan lähistöllä sijaitsevaan kolttamuseoon.

Norjassa tapahtuneiden juhlallisuuksien jälkeen pyhiinvaeltajat siirtyivät vielä Sevettijärvelle, missä sitten sunnuntaina, juhlien päättäjäispäivänä, toimitettiin suurella joukolla ortodoksinen jumalanpalvelus, liturgia, Lapin ortodoksiseen seurakuntaan kuuluvassa Sevettijärven Pyhän Trifon Petsamolaisen kirkossa. Kirkko on aina näissä juhlissa tupaten täynnä ja tunnelma on korkealla. Juhlan jälkeen kirkkokansalla on mahdollisuus nauttia lounas vieressä sijaitsevassa seurakuntasalissa, jonne talkoolaiset ja pääasiassa viereisen koulun oppilaiden huoltajat ovat järjestäneet juhlavan ja maittavan tarjoilun. Niin nytkin.

Sevettijärven ortodoksinen kolttien hautausmaa on kanis ja kulttuurihistoriallisestikin mielenkiintoinen käyntikohde Lapissa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Juhlat onnistuivat tänä vuonna mainiosti ja yhtenä lisäbonuksena oli tietysti aivan ihana ja lämmin sää, joka vihdoin viimein saapui tänne Suomeenkin. Kauniissa hellesäässä saatoimme kaikki ihastella Sevettijärven tunturimaisemia, kuunnella ja katsella kaunista juhlaohjelmaa, nauttia mukavasta seurasta ihanien kolttien ja muualtakin saapuneiden ystävien seurassa. Vaikka yöt olivat kylmiä, päivä lämmitti mielen ja ruumiin jälleen juhlakuntoon.

Uimassakin joku uskalsi käydä vieressä sijaitsevassa tosi kylmä- ja kirkasvetisessä Sevettijärvessä. Jotkut tosin epäilivät, että on se kumma, kun koulun ja järven välissä ei ole aitaa, joka estäisi oppilaiden järveen menon ja mahdollisen hukkumisen. No - näiltä etelän ihmisiltä varmaan unohtui, että olemme Lapissa, jossa ihmisen ja luonnon välinen suhde on tasapainoinen ja sopusuhtainen, ei vääristynyt ja pelokas. Täällä luonto kaikkine elementteineen on lähellä ihmistä ja osa hänen jokapäiväistä elämäänsä. Alueella asuvat koltat tai yleensäkään aidot Lapin ihmiset eivät ole vielä urbanisoituneet ja erkaantuneet luonnonläheisestä elämäntyylistä kuten me, suuri osa etelän ihmisistä. Täällä luonto - järvikin - on ystävä, ei pelottava paikka.

Hannu
elämän matkaaja

Katso myös matkaan liittyviä YouTube-videoita:

Nuoret kolttatytöt esittävät leu'dd'in "Duna duna".



Piispa Innocentioksen ja isä Evangeloksen haastattelu (in English)



Sevettijärven pienet oppilaat esiintyvät.



Kävelyllä Sevettijärven kolttien hautausmaalla.