135. Kotimaahan tai ainakin melkein

Auto piti kääntää valmiiksi lähtöä varten. Lienenkö ainoa Ahvenanmaalla poistuva.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Ulkomailla matkustamisen osuus alkaa kohta olla vähissä. Paitsi ettei ihan vielä, sillä olen ensin muutaman päivän Ahvenanmaalla, joka meille suomalaisille on ”melkein ulkomaata”. Sää suosii yhä, vaikka ilmeisesti on pieni pelko sateesta – ainakin suomalaisen säätiedotuksen mukaan. Katselin aamun Suomen uutiset pitkästä aikaa laivassa netin kautta.

Ei meitä montaa muuta kuin rekkoja olluit todellakaan. Näiden lisksi vielä kaksi matkailuautoa.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Laiva on entisen suomalaisen firman, liekö nykyään italialaisen, Finnlinesin laiva m/s Finnfellow. Meitä nousi Kapellskäristä yksi henkilöauto ja kolme matkailuautoa laivaan melkoisen rekkajoukon kera. Laiva on siis täynnä rekkamiehiä ja se näkyy mm. ruuassa. Aamupalana oli tuhti annos monenlaista ruokaa ja useilla ei riittänyt yksi lautanen tai yksi lasillinen – piti ottaa useampi. Ja annoksen koko oli jotain sellaista, millä minä ainakin olisin elänyt melkein viikon.

Minulle tuhti aamupala. Rekkamiehille liian pieni, siksi he ottivat kin reilusti enemmän
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Mutta ruoka ja perusjuomat ovatkin ilmaisia tällä laivalla ja siksi tämä tapa matkustaa on myös mukavaa. Samoin sauna on ilmainen, mutta ei hirveästi kiinnosta mennä sinne erimaalaisten slaavien sekaan saunomaan. Olisihan se toki ollut mielenkiintoinen kokemuksena. Matkan kokonaishinta ei huimaa: Ahvenanmaalle noin 30 euroa matkustajasta, autosta, ruuasta – kaikesta. Matka-aika 4 tuntia. Ei paha ollenkaan.

Saattoväkeä lähtölaiturilla.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Rekkamiehet ovat ihan oma ”rotunsa”. Rehellisesti sanottuna, en aina ymmärrä heidän mm. logiikkaansa ja joskus muutakin, mutta ei asia kumpaakaan osapuolta ole tähän asti suuremmin haitannut. Mitä nyt tänään ruokaa hakiessa yksi slaavi oli valloittanut pöytäni (jossa oli sähköpistoke lähellä pöytää läppäriä varten), jonka olin jo varannut omalla suurella laukullani. Enpä viitsinyt painiksikaan nyt panna. Siirryin toiseen pöytään tämän ”sokean” tieltä. Miten hän selvinnee ”noilla silmillä” liikenteessä!

Tällainen ro-ro-alus on minun mieleeni. Siellä ei ole turhaa ”klumeruuria”, pelkkää asiaa. Ja se näkyy myös lipun hinnassa. Se, mitä nyt en ihan täysin ymmärtänyt, miksi en saanut kerralla lippua Kapellskäristä Naantaliin, vaan piti ottaa kolmen päivän ”välilasku” Ahvenanmaalle. Laivassa näytti olevan tilaa vaikka kuinka. Mutta saattaahan se olla, että Ahvenanmaalta tulee sitten täydennystä laivalle, niin että en olisi enää mahtunut. Mene ja tiedä!

Toisaalta eipä tuo suuresti haittaa tuo Ahvenanmaankaan visiitti muuten, kuin että meni koko kesän alustavat suunnitelmat uusiksi. Sillä olin nimittäin ajatellut Ahvenanmaan ”touria” ennen juhannusta kesäkuussa. Silloin oli tarkoitus tulla pääsaarelle toista, pohjoisempaa, saaristoreittiä ja poistua eteläisempää. Nyt ajelen vain pääsaarella, en viitsi mennä muille saarille tuona aikana.

Tilaa olisi vielä olliut. Tuleekohan sitä lisää Ahvenanmaalta.
(Kuva © Hannu Pyykkönen)

Kaiken kaikkiaan nämä tällaiset ro-ro-alukset ovat hyvä vaihtoehto matkailuautoilijoille, mutta sitä ne ovat minusta myös muillekin. Tälle reittivälille pääsee millaisella ajoneuvolla tahansa, mikä laivaan mahtuu – pienin mahdollinen lienee polkupyörä. Jalkaisin ilmeisesti laivaan ei pääse. Joissain satamissa ja joillain reiteillä jalkaisinkin pääsee, sillä terminaalista viedään laivaan sitten isommalla tai pienemmällä bussilla. Satama-alueella kun ei saa liikkua jalkaisin ns. vapaasti.

Olen ollut tien päällä nyt reilun viikon, hieman vajaan kaksi viikkoa. Viime yönä loppui ensimmäinen kaasupullo, joka oli ihan täysi, kun matkan aloitin. Kaasua olen käyttänyt vain viileiden öiden aikana sisätilan lämmittämiseen. On ollut huomattavan mukavampi nukkua lämpimässä. Kokeilin muutakin ennen lähtöä Lauttasaaressa ja nukkuihan siinä, mutta tiiviisti peiton alla. Nyt aamulla herätessä ei toki ollut kylmä, mutta pyjaman sain vaihdettua ehkä kuitenkin normaalia nopeampaan. Ihan selvästi olen Skandinaviassa, en enää lämpimässä Keski-Euroopassa.

Hieman laittoi laskemaan tarkemmin aikaa, kun palaan takaisin ”melkein kotimaahan”. Lähtöaika Kapellskäristä 9.15 ja saapumisaika Longnäsiin 13.55 ei tarkoita viiden tunnin matka-aikaa vaan ainoastaan noin neljän. Muutoin tuo tunnin aikaero Suomen ja ns. keskieurooppalaisen ajan välillä ei ole suuremmin elämääni haitannut. Ainoastaan se, etten aina ole viitsinyt ottaa päikkäreitä, on haitannut jonkin verran normaalia elämää. Sänky tosin olisi ollut aina lähellä. Mutta onpa sitten ainakin nukuttanut yöllä hyvin.

Ahvenanmaasta minulla ei ole mitään suurempia ennakko-odotuksia. Aikaa lienee ihan kohtuullisesti katsoa pääsaari ja joitain sen nähtävyyksiä. Maanantai-iltana mantereelle takaisin oikeaan koti-Suomeen ja en vielä ala miettimään mitä reittiä tai mihin ajelisin, mutta muumimaahan en kuitenkaan mitä ilmeisimmin Naantalissa mene.


Hannu Pyykkönen
elämänmatkaaja
nettihoukka@gmail.com